-
-
Yhteystiedot | Palaute
etusivu/hemsida/frontpage
Ohjelmakalenteri >>
 
Osta liput netistä >>
Liput Esityspaikat Uutiset Yritysyhteistyö Historia Linkit FAQ Pressi VIP-paketit
-
Teltta keskellä kaupunkia
Huvila-teltta valtaa taas Kallion kolmeksi viikoksi. Mitä kaikkea Juhlaviikkojen sydän pitää sisällään?

huvila.jpgViimeisen teräsvaijerin kiristys, ja siinä se taas seisoo. Huvila-teltta on noussut Kallion Tokoinrantaan, Eläintarhanlahden partaalle jo kymmenen vuoden ajan elokuussa Helsingin Juhlaviikkojen maamerkiksi.
Kokkolalainen Matti Orpana on ollut pystyttämässä Huvilaa joka kerta vuodesta 1995 lähtien.

-Kukaan muu ei aikoinaan suostunut ottamaan hommaa niskoilleen, joten se jäi minulle, hän naureskelee.
Orpanalle kyseessä on vallan ainutlaatuinen keikka, sillä hän ei ole varsinaiselta ammatiltaan teltanpystyttäjä vaan rakennesuunnittelija.
 
-Nyt on sikäli erikoisempi tilanne, että alkuperäinen pvc-pintainen polyesterikangas vaihdetaan uuteen. Kestää tuulta, sadetta ja päivänpaistetta ainakin seuraavat kymmenen vuotta, hän arvioi.
 
Maailmanmusiikin tukikohta

Huvila-teltta on, jos käytetään bisnesslangia, Helsingin juhlaviikkojen brändituote. Siellä järjestetään Juhlaviikkojen aikana 15-17 tapahtumaa, joissa vierailee yhteensä noin 15 000 kävijää.
-Sillä on suuri merkitys identiteetillemme myös siksi, että se on kokonaan Juhlaviikkojen oma esitystila; sitähän ei ole muulloin olemassakaan, Juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Risto Nieminen myöntää.

Yhtenä suosion syynä on hänen mukaansa sijainti; pittoreski, luonnonläheinen paikka lähes kaupungin keskustassa, helposti saavutettavissa myös jalkaisin ja julkisilla kulkuvälineillä.
Mutta pääsyynä lienee ohjelmisto. Rokki rymisee, jatsi svengaa – ja jopa runoja lausutaan sielu väristen –  mutta Huvila-teltta on tullut tunnetuksi erityisesti siitä, että siellä esitettiin maailmanmusiikkia jo ennen buumia. Maailmanmusiikiksi luetaan yhä noin puolet Huvilan konserteista.

-Siitä on tullut jonkinlainen ohjelmiston selkäranka, joka tuo telttaan hyvin monenlaista yleisöä. Tutkimusten mukaan 20 % katsojista vaihtuu vuosittain, ja Huvilan ikä- ja sukupuolijakauma on tasaisempi kuin esimerkiksi Finlandia-talon yleisöllä, täällä näkee opiskelijoita siinä missä eläkeläisiäkin, Nieminen sanoo.
 
Majakka pimeässä

Huvila-teltan siemenet kylvettiin Juhlaviikkojen taiteellisen toimikunnan kokouksessa syksyllä 1994. Säveltäjä, kapellimestari Esa-Pekka Salosen johtama toimikunta, jäseninään muusikko Ismo Alanko, kuvataiteilija Silja Rantanen, ohjaaja Juha Hemanus ja säveltäjä Magnus Lindberg halusi yleisön helposti saavutettavissa olevan klubi-tilan, jossa voitaisiin järjestää monenlaisia musiikkiesityksiä. Pimeällä teltan piti loistaa ulospäin kuin majakka.

Teltan suunnitelijaksi valittiin arkkitehti Roy Mänttäri.
-Toiminnalliset tarpeet sanelivat lähtökohdat; paikka, johon piti mahtua ravintola ja esiintymistila vaikka sinfoniaorkesterille, Mänttäri sanoo.
Yhteensä teltassa on lattiapinta-alaa 1450 neliömetriä, ja sisälle mahtuu 1200 henkeä. Myös maisema, maaston laskeutuminen loivasti kohti rantaa, asetti Mänttärin mukaan tiettyjä vaatimuksia.

-Se tarjoaa uuden näkymän Helsinkiin päin. Väliaikaisuuden takia teltassa voitiin käyttää veistoksellisia, lähirakennuksista eroavia dynaamisia muotoja ja voimakkaita värejä, hän pohtii.

Konjakki jäi saamatta

Huvila-teltan nimen keksi Juhlaviikoilla tuottajana työskennellyt nykyinen Ylen musiikkitoimittaja Jari Mäkäräinen.
-Teltta oli päätetty pystyttää ja ohjelmistoakin oli suunniteltu jo pitkälle, kun joku sai päähänsä, että teltalla pitäisi olla nimi. Olin kuullut huvilateltoista, joilla ilmeisesti tarkoitettiin tavallisia retkitelttoja. Minulla juolahti mieleen, että huvilahan on paikka, jossa järjestetään huveja. Koska idea oli minusta tarpeeksi huono, ilkesin sanoa ääneen, että ristitään se Huvila-teltaksi. Toinen tuottaja Elukka Eskelinen ja Ismo Alanko innostuivat, että hei, sehän on loistava nimi, Mäkäräinen kertoo.

Huhun mukaan hänet palkittiin väläyksestään konjakkipullolla.
-Ei pidä paikkaansa. Piti kylläkin palkita, mutta sitä konjakkia ei ole vieläkään näkynyt – Juhlaviikot on sen yhä minulle velkaa, Mäkäräinen naureskelee.

Laadusta tinkimättä? huvila_2.jpg

Huvilan ohjelmistosta yhdessä Risto Niemisen kanssa vastaa tuotantopäällikkö Outi Alander, joka toimi kahvinkeittäjänä ja jokapaikan apuna jo teltan ensimmäisenä toimintavuotena 1995.
-Pyrkimys on tarjota aina laatua. Rahat pois -meininkiin emme lähde, hän sanoo.
Monia erikoismusiikin festivaaleja on arvosteltu rajusti siitä, että yleisömäärän maksimoidakseen ne ovat valmiita myymään mitä tahansa. Sopisiko Huvila-telttaan Leningrad Cowboys tai The Rasmus? Ja mikä on maailmanmusiikkia?

-Kyllähän meillä tulee paljon rokkiakin, mutta mitään suuria massoja emme havittele, sillä eiväthän ne Huvilaan edes mahtuisi. Paikan ja esiintyjien profiilia joutuu miettimään tapauskohtaisesti; ranskalainen Patricia Kaas veti viime kesänä kahdesti teltan täyteen, mutta joidenkuiden mielestä hänkin saattoi olla jo askel liian populaariin suuntaan, Alander pohtii.

Muutamat ovat sitä mieltä, että Huvila-teltta elää yliarvostetulla maineellaan, eikä ohjelmiston hinta-laatu-suhde ole kohdallaan. Tänä vuonna pääsyliput maksavat 10-46 euroa. Eniten saa pulittaa amerikkalaisen laulaja-lauluntekijä Patti Smithin kuuntelemisesta.
-Se pitää varmaan paikkansa, että pääsyliput ovat kallistuneet, mutta niin on kaikkialla. Tämä on loppujen lopuksi silkkaa matematiikkaa; ohjelmien ostokustannukset ovat myös kasvaneet, Alander vastaa.

Löytöjä messuilta

Outi Alander kiertelee vuoden mittaan musiikkimessuja ja nuuskii etenkin maailmanmusiikin tuulahduksia.
-Supertähdet sysään sivuun jo pelkästään kalleutensa takia. Mutta pinnan alla kuplivat tuntemattomammat, mutta silti tasokkaat esiintyjä kiinnostavat aina. Jos semmoisen onnistuu löytämään Huvilaan, ja tämä saavuttaa myöhemmin vielä mainetta, tuntee onnistuneensa.

Hän mainitsee esimerkkinä portugalilaisen fado-laulajan Marizan, joka esiintyi Huvilateltassa 2003.
-Edellisenä syksynä näin hänet Saksassa, ja hän teki minuun vahvan vaikutuksen. Päätin heti, että hänet on saatava Huvilaan, ja onnistuin solmimaan jopa melko edullisen sopimuksen, koska hänen markkina-arvonsa alkoi kohota vasta niihin aikoihin, kun hän tuli meille, Alander myhäilee.

Huvila-teltan sielu

Valtaosa Huvilan artisteista on silti ollut kotimaisia. Ja ehkä suurin yksittäinen työnsankari on kitaristi Jarmo Saari, joka on esiintynyt teltassa lähes joka vuosi, parhaina jopa viitenä iltana. Hän on soittanut muun muassa housebändinä toimineessa Olympia-orkesterissa ja Don Huonoissa, luonut ZetaBoo-yhtyeineen taustatunnelmaa Elävien runoilijoiden iltaan, improvisoinut yhdessä dj:n
kanssa ja säestänyt useita solisteja kuten pianisti Iiro Rantalaa ja laulaja Anna-Mari Kähärää.

-On siinä vähän sattumaakin. Tykkään yhtä lailla sekä kamari- että kansanmusiikista, rokista, jazzista ja maailmanmusiikista, joten Huvila-teltan ohjelmisto on loksahtanut kuin itsestään minulle sopivaksi, Saari myöntelee.
Hän ylistää vuolaasti myös Huvilan ilmapiiriä; se viriää niin kantavasta akustiikasta kuin yleisöstä, joka osaa keskittyä kuuntelemaan musiikkia sen sijaan, että vain hälisisi oluttuoppien äärellä omiaan.

-Toisaalta se ei ole mitään niuhomeininkiä vaan hyvin lämminhenkistä ja leppoisaa; esimerkiksi viime kesänä viisivuotias poikani liikkui konsertin aikana yleisön joukossa kuin kotonaan.
Saari viihtyy Juhlaviikkojen aikana Huvila-teltalla niin hyvin, että silloin, kun hän ei ole töissä, hän on paikalla katsojana ja kuuntelijana.
-Radioheadin ja E-P. Salosen konsertit ovat jääneet erityisesti mieleen. Mutta koskaan en muista lähteneeni teltalta tyytymättömänä, hän sanoo.

huvila_3.jpg Historia silmissä ja korvissa

Tänä vuonna Huvila-teltalla järjestetään sen 10-vuotisen historian kunniaksi remix-ilta, jossa musisoi lukuisia siellä vuosien varrella esiintyneitä artisteja. Ja niistä, jotka eivät pääse paikalle, luodaan elävännäköisiä muunnoksia. Ohjelman ovat kehittäneet Jarmo Saari ja lyömäsoitinvelho Zarkus Poussa, ja Saari toimii tapahtumaa varta varten kasatun bändin itseoikeutettuna kapteenina.

-Olemme selanneet Zarkuksen kanssa läpi kaikki produktiot, mitä Huvilassa on tehty. Pyrimme nostamaan sieltä esiin ilmiöitä, joita käsittelemme omalla tavallamme, hiukan pilke silmäkulmassa. Esimerkiksi Radiohead tulee saamaan lisämausteita, jotka toivon mukaan tekevät bändille ja sen musiikille kunniaa, Saari valottaa.

Toinen suuri tapahtuma, jossa Saari on mukana, on nimeltään Suo, Kuokka ja Jussi plays Beach Boys.
-Myös se on kunnianosoitus hienolle bändille, joka muutti 1960-luvulla kevyen musiikin maisemaa lähes yhtä paljon kuin Beatles. Metodi on kuitenkin melkein päinvastainen kuin remix-illassa; tällä kertaa koetamme valtavan soittajiston ja stemmalaulajien turvin jäljentää kauniin Beach Boys -soundin liki semmoisenaan, Saari paljastaa.

Meteli herätti päättäjät

Ensimmäisenä vuonna Huvila-teltan päälle satoi kielteistä julkisuutta ryöppyämällä. Syystäkin. Järjestäjät yksinkertaisesti unohtivat sen, etteivät kaikki juhli samaan aikaan. Kun musiikki pauhasi yökahteen, -kolmeen saakka, tuhannet ihmiset lähistöllä menettivät unensa.
-Rakenteet eivät millään pysty pidättämään ääntä, joka kantaa sekä Kallion suuntaan että Eläintarhanlahden yli keskikaupungin puolelle. Usein ääntä vielä vahvistettiin tarkoituksella, arkkitehti Roy Mänttäri kertoo.

Melusta valitettiin lähinnä lehtien yleisönosastoilla. Eräs nuori nainen kertoi, että brittibändi Massive Attackin konsertin aikana hän sai lapsensa nukutetuksi vain lukitussa kylpyhuoneessa.
Palaute johti tuloksiin. Nyt Huvilan musiikki saa kuulua arki-iltoina enintään klo 22:een saakka, ja viikonloppuisin ja Taiteiden yönä puoli tuntia pidempään.

-Jaamme lisäksi lähiseudun asukkaille hyvissä ajoin 2000-3000 esitettä, jossa kerrotaan Huvilan ohjelmistosta, ja millaista musiikkia milloinkin on tarjolla. Valitukset ovat jääneet hyvin vähiin, Risto Nieminen sanoo.

Musiikkinautintoja parvekkeelta

Oikeastaan on käynyt päinvastoin. Sadat ihmiset saapuvat Huvila-teltan ulkopuolelle kuuntelemaan ilmaiskonsertteja. Ja vähintään yhtä monet nauttivat niitä kotonaan. Huvila-teltan lähimmässä naapurissa, noin 50 metrin päässä Eläintarhanhuvilassa asuva Satu Sirén on yksi heistä.

-Parvekekonsertteja tulee silloin tällöin kuunneltua kahvikupin tai jopa viinilasin äärellä. Joskus on joku ystävänikin tullut asiakseen meille kuuntelemaan musiikkia, hän sanoo.
Itse asiassa Sirén jakaa Huvilan konsertit kolmeen ryhmään: ne, jotka on nähtävä paikan päällä, ne, jotka kuunnellaan kodin parvekkeella ja ne, joita ei kuunnella ollenkaan.
-Teltassa kävin viime kesänä esimerkiksi Gösta Sundqvistin muistokonsertissa Malja Göstalle. Ismo Alankoa ja joitakin etnoryhmiä olen myös joskus siellä seurannut. Parvekkeella olen kuunnellut ainakin Värttinää. Ja kun ovet ja ikkunat sulkee, niin sisälle ei kuulu mitään, joten kolmannesta ryhmästä ei tietoa juuri ole, hän sanoo.

Eläintarhanhuvilaan liittyy semmoinen erikoisuus, että yhtenä vuotena Huvila-teltta vuokrasi sieltä backstagen eli esiintyjien taukotilan.
-Suuria staroja ramppasi portaissa ja pihamaalla. Seuraavana vuonna backstage palautettiin kuitenkin teltan yhteyteen, Sirén muistelee.

Hän muutti suureen puuhuvilaan vuonna 2000, joten hänellä ei ole kokemusta Huvila-teltan varhaisaikojen meluterrorista.
-Minulla on teltasta pelkkää hyvää sanottavaa. Ja kulttuuritapahtuma loppukesästä piristää mukavasti kaupungin ilmettä, hän kiittelee.

huvila_4.jpgKivituhka vei nurmikon


Tokoinranta on kaupungin asemakaavassa puistoaluetta. Huvila-teltta pystytetään joka vuosi poikkeusluvalla. Itse teltta ei herätä monessakaan pahaa verta, mutta alusta kyllä.
-Vain kolmen viikon ajan paikoillaan oleva teltta ei jättäisi mitään jälkiä nurmikkoon. Mutta taisi olla neljäntenä toimintavuonna, kun Juhlaviikkojen toimikunta päätti vuokrata paikan telttoineen kesäteatterille koko kesäksi. Se kulutti nurmen pois. Sen jälkeen kaupunki pahensi tilannetta vetämällä siihen kivituhkapinnan, Roy Mänttäri pahoittelee.

Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota Kallio-seura.
-Tokoinranta on kalliolaisten lähiluontoa, jossa oli ennen rannan tuntumassa loistava ruohokenttä, joka veti kauniina päivinä paljon retkeilijöitä ja auringonpalvojia. Aluksi meille vakuutettiin, että se säilyy ehyenä. Mutta sitten kaupunki pilasikin sen kivituhkalla. Miksei asiaa korjata, kysyy Kallio-seuran puheenjohtaja Raimo Nenonen.
Hänen mukaansa ruoho olisi suhteellisen helposti palautettavissa alueelle, jos tahtoa vain riittäisi.

-Se voitaisiin tehdä siirtokappaleista, kuten jalkapallokentätkin keväisin tehdään. Olemme jopa ehdottaneet Juhlaviikoille erityistä nurmilisää Huvilan lipunhintoihin, jotta kustannukset saataisiin katettua, mutta ehdotus ei ole ottanut tuulta, Nenonen sanoo.
Huvila-telttaa hän pitää sinänsä kauniisti maisemaan istuvana rakennelmana.
-Ohjelmakin on aina korkeatasoinen; kun tuon pinnoitejutun saisi kuntoon, olisimme tosi tyytyväisiä!

Sesonkihomma


Kun pidot aikanaan päättyvät, tulee taas Matti Orpanan vuoro. Huvila-teltta puretaan ja viedään varastoon Vuosaareen odottamaan seuraavan kesän sateita, tuulia, paisteita ja kaupunkifestivaalin kiihkeitä tunnelmia. Orpanalla on apunaan 4-5 miestä, joilta purkamiseen menee pari, kolme päivää; hiukan vähemmän kuin kokoamiseen.
-Helppo työ tämä on, kun vain noudattaa järjestystä, hän sanoo.
Viimeiseksi siivotaan työmaa.

© Jarmo Pasanen

Artikkeli on julkaistu HOK-Elanto -Yhteishyvässä 8/2005.


-